perjantai 17. helmikuuta 2017

Unohtuiko jotakin

Kun on vuosia elännyt tietäen ja uskoen, ettei koirat tai kissat tee mitään "kielettyjä"asioita, tahtoo unohtaa ne ja elää siinä uskossa ettei uusi perheenjäsenkään tee niinkuin vanhemmatkaan jäsenet eivät tehneet. Jero Ja Osku jättivät rauhaan kuivaraksupussit ja siksi sain jättää ne näkyville heidän ulottuville. Luottamus oli suuri:). Myöskään ulkona ei kasvini kärisneet muuta kuin tallonnasta, eivätkä he pahimmin repineet kasveja maasta. Pystyin vapaasti säilyttämään ulkona, lähes kaikkea kasveihin liittyvää, mutta en enään. Eilen huomasin kun puppakorvani Iina oli kasvihuoneen luona ja tonki sinne jätettyä muovipussia. Lähdin katsomaan mitä olen unohtannut syksyllä sinne ja ennenkuin pääsin Iinan luokse tytöntyllerö nappasi pussista jotakin ja juoksi karkuun. Käskystä huolimatta tyttö ei totellut koska tiesi mamman vievän häneltä hänen kovallatyöllä hankkimansa saaliin, koska mamma on niin "laiska" eikä viitsinnyt hakea pussista itseleen omaa saalista. Tovin kuluttua sain käskyn toimimaan ja tyttö pudotti suustaan saaliinsa, mutta pala vielä puuttui jonka näin Iinan nielaisevan alas:(. Mikä olikaan tuo tytön aarre? Narsissin sipuli ja puoliksi mädäntynnyt. Ei muuta kuin tyttö sisälle ja suunitelemaan suolapallojen syöttämistä Iinalle. Ei kuitenkaan kulunnut kuin 5min kun Iina alkoi nielemään ahkerasti ja nuolemaan huuliaan. Tämähän tietysti tarkoitti oksentamista ja niin kävikin. Tyttö oksensi tuon sipulin puolikaan ruuan kanssa ulos, mutta yritti samantien syödä oksennuksen takaisin "ahne kun on" Tämän jälkeen hän oksensi vielä kolme kertaa. Seurailimme hetken Iinaa ja kun kaikki tuntui olevan kunnossa, uskolsimme lähteä yhdessä hakemaan Juuliaa kotiin. 
 
Kun sitten saavuimme takaisin olikin lisää yllätyksiä johon mamman olisi pitännyt tarkemmin varautua koska sen riski oli todellakin suuri, kuivaruuat. Isommat pussi olin nostannut "monitoimipöydälle" mutta olin unohtannut nurkkaan pentunappulapussin joka oli tietysti revitty auki ja naposteltu ruokaa useamman dl verran. Iina olikin sen näköinen että "iltaruuan voisin syödä myöhemmin, kiitos". Ei, EI, seuraava ruokailu on vasta aamulla. Ja taas seurailtiin neidin vointia. Kaikki on hyvin ja minä olen oppinnut läksyni!!!!
Kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Jero havaitsi kaverinsa.

Iinaa ei Oravat heti kiinnosta, hän haluaa leikkiä.


Tylsää, Jero ei leiki..

ja mammakin tuon vempaimen kanssa vain tuossa sählää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti