torstai 23. marraskuuta 2017

Heijastuksia ja valoa

Tänään saimme toisen lumikerroksen jo maahan mutta huomenna voimme heittää sillekin hyvästi. Aamulla ehdin luppakorvieni kanssa poltaa pahviroskat ja ikivanhat laskut tynnyrissä tuhkaksi kunnes alkoi satamaan lunta.
Odotan hartaasti maan jäätymistä jotta pääsisin Jeron ja Iinan kanssa tuolle mökin takana olevalle pellolle hiirijahtiin. Sitä odotellessani olen miettinnyt ahkerasti rakkainteni heijastuksia pimeällä.Vanhat heijastin/huomioliivit alkavat olla loppuun kuluneet, en kuitenkaan ole vielä osannut päättää minkä laiset/merkkiset heijastinliivit hankin.
Olen kuitenkin ostannut tai oikeastaan tilannut heille vilkkuvälkky pannat. Niin innostunnut olin tilausta tehdessäni, että minulta meni sekaisin koot ja värit:). Nyt Jerolla on punanen panta ja Iinalla vihreä. Kaverukset eivät kuitenkka ole kiinnitäneet mitään huomiota asiaa joten vain minä näen "virheen". Haluan muistutaa teitä siitä, että jos hankitte valopannan niin harkitkaa tarkoin. Jerolla on paksuturkki ja vaikka panta on 2,5cm leveä niin se häviää Jeron turkin alle. Iinalla on lyhyt turkki mutta siitä huolimatta pimeitä kohtia tulee paljon. Nämä eivät yksin riitä kun kuljemme koirien kanssa liikkenteessä. Heijastinliivit ovat hyviä ja jos vielä remmiin lisätään heijastin osa niin näkyvyys useaan suuntaa on erinomainen.

Huom. Älkää unohtakoot heijastaa myös itseänne. Kun kävimme viemässä "Juuson" kotiin, näimme tienlaidassa käveliöitä ja juoksioita joilla heijastuksesta ei ollut tietoakaan.
Pieni lainaus if:in mainoksesta. MINÄ HEIJASTAN SINUA, KOSKA RAKASTAN SINUA <3.

Päivän kohokohta, kävelylle.

Lähesaina Jero haluaa mennä tästäkohtaan metsään.

Iina haukku tälle tynnyrille joten piti mennä näyttämään hänelle mikä se on.



Mamma, milloin tää kasa poltetaan ? Hiiret tuoksuu.


Kyllä Jero tietää, kun paistia on lähellä.

Kyllä, kyllä, Iinakin tietää.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Neko ja kaverit

Uuden kissan tai koiran tulo taloon voi muuttaa vanhempien nelitassujen käyttäytymistä suuntaan ja toiseen. Aina on toivottua, että niin vanha kuin uusikin perheenjäsen tulisivat hyvin juttuun keskenään, mutta valitettavasti aina ei näin käy. 
Neko, 5.v Brittiläinen lyhytkarva on luonteeltaan hyvin rauhallinen kolli. Hän ei tykkää vieraista kolleista revirilään ovat he sitten leikattuja tai ei. Tämä on tullut selväksi syksyn aikana. Minulla on ollut hoidossa Nekon ja Bellan ensimmäisestä pentueesta "Juuso" poika. Tämä kiltti, upea ja rauhallinen kehruukone on ajoittain joutunnut juoksemaan isäänsä karkuun ja olen itse joutunnut toimimaan erotuomarina. Tilanne ei kuitenkaan ole ollut paha ja huomenna lopulta "Juuso" pääsee omaan kotiin illalla kun viemme hänet sinne mamman luokse jossa hän saa kaiken huomion isolla sydämmellä itseleen.

Tämä mahtikolli Neko on yllattännyt minut myös positiivisesti. Kun luonani on nämä kaksi syöppöä kissan"pentua" Tofu ja Gesar on Neko alkannut leikkimään entistä enemmän poikien kanssa. Neko osallistuu poikien leikkiin niinkin paljon, ettei hän ehdi ajatella tyttöjä vaan he saavat käydä jopa hiekkaastialla ilman Nekon vartiointia.

Tämä isopoika on alkannut syömään isompia määriä "omia ruokia" ja tulee jopa pyytämään lisää. Neko kuuluu "herkkutassuihin" mikä tahansa ruoka ei kelpaa vain harvat ja valitut. Olen myös huomannut että, tämä poika joka yleensä on hyvin hidas, tuijotaa kattoa ties kuinka kauan ja toisinaan tuntuu ettei hän ole tällä aaltopituudella on alkannut ottamaan katsekontaktia herkemmin. Nyt en tunne, että puhuisin seinille vaan olen puhunnut Nekolle. Mahtavaa, olen iloinen ja nautin aina kun nämä "pojat" alkavat leikkiä keskenään. Sisimmässäni toivon että tämä touhu jatkuisi pitkään mutta, entä sitten kun alan etsimään näille nuorille pojille koteja? Kaikki on vielä avoinna enkä ole lopullisia päätöksiä tehnyt, nyt nautitaan yhdessä olosta ja sen tuomasta ilosta eikä mietitä tulevaa.

Neko

Gesar

Tofu


Yritin tänään siivota tarhaa, yritykseksi jäi😀

Lisää kuvateksti

torstai 2. marraskuuta 2017

Iinasta tuli emo

Näinkin suuren nelitassulauman kanssa on lähes jokainen päivä erillainen. Ilon aiheita löytyy paljon samoin "outoja tapauksia" joita jään miettimään ja pohtimaan niiden merkitystä. "Miten tämä kirjoittaminen onkin näin vaikeaa:)". 

Niinkuin otsikosta tuli ilmi on Iina emo. Mutta toinen juttu, kenen emo. Ei, Iina ei ole synnyttänyt pentuja :). Nämä sydänten valtaajat jotka syntyivät viimetalven aikana joutuivat tyytymään siihen kylmään totuuteen, että emo ei enään heitä imetä. Olivat tuolloin n. 10 viikkosia. Pennut tyytyivät kohtaloon viiksikarvat kurtussa, maito baari on kiinni. Iinalla oli tapana kiusata ja härnätä pentuja mutta nämä taaperot ei siitä paljoakaan välittäneet vaan jatkoivat leikkejään ja tutustumista maailman ihmeisiin. 

Eräänä iltana kun Jero ja Iina, iltaulkoilun jälkeen kävivät nukkumaa, jäi taaperot vielä hetkeksi leikkimään, olinhan minä vielä ylhäällä. Yksi pennuista kapusi sängyn päälle jossa Iina nukkui, ja jälleen tässä ihanassa asennossa, seläleen nisät taivasta kohti. Hetken pentu kierteli Iinaa ja lopulta uteliaisuus voitti ja hän teki havainnon. "Vaude, mitkä nisät, maitobaari ??" ja niin hän lähestyi Iinaan ja kävi nisään kiinni. Iina unenpökkyrässä ei tiennyt mitä tapahtuu. Hän loi katseita minuu ja ihmetteli miksi minä vain nauran tilanteelle. " Mamma tee jotain, äläkä siinä naura". Tuohon vain totesin "Mitäs olet kiusannut pikkuisia". En uskonnut, että mitään kummempaa tapahtuisi ja pikkuinen unohtaisi Iinan nisät, mutta väärässä olin jo viikkoa myöhemmin pennut tekivät joukko ryntäyksen Iinan nisille. Ison tytön tavoin hän hyväksyi tilanteen lopulta. Kun pennut sitten lähtivät uusiin koteihin, pääsi Iina rauhaan kunnes Gesar saapui ja ihastui Iinan maitobaariin.

Nyt tilanne on se, että Iina käyttäytyy kuin emo. Hän imetää poikaa ja pesee tämän pyllyn, korvat, otsan ja lyhentää hänen takatassujen kynnetkin. Olen itse tekemässä tästä imettämisestä loppua mutta, jälleen on Iina ihmeessä. Hän menee jopa Gesarin viereen ja tarjoaa hänellä nisiään.  Tähän voisin vain lisätä sen, että jos jollakin on tiedossa koiranpentuja jotka tarvitsevat imettävää narttua niin täältä löytyy. Maito baari on auki:)









 

maanantai 30. lokakuuta 2017

Hammas murheita

Joka päivä on mielessäni karvakamujeni hampaat.Joka päivä ajattelen Isabellan hampaita, Kaikki me lemmikkiystävät tiedämme kuinka tärkeää on huolehtia myös rakkaitten hampaista niinkuin huolehdimme omistakin. jos mennään ajassa taakse päin kymmeniä vuosia, ei pahemmin puhuttu kuinka tärkeää on pestä lemmikinsä hampaat. Eikä muistissani ole, että silloin olisi ollut tuotteita joilla voi mahdollisesti ennaltaehkäistä hammaskivien muodustimista. Kertokaa jos muistan väärin.

Bellan muutosta luoksemme, ei kestännyt kuin 2-3 kk kun hänelle tehtiin ensimmäinen hampaiden puhdistus ja sitä hammaskiveä oli todellakin paljon. n.6-12 kk välein olemme joutuneet viemään Bellan toimepiteeseen. Kesällä kävimme jälleen hammaskiven poistossa ja samalla Bellalta otetiin yksi poskihammas pois. Sammalla hampaat kiillotetiin jotta kertymisiä ei tulisi niin nopeasti uudestaan. Tämä tehtiin toisella ell.asemalla.

Bellalle olis tulossa kulmahampaan poista joka täytyi tehdä kirurgisesti ja varasin ajan jälleen Bellaa hoitavaan eläinsairaalaan Espooseen. Sieltä saan luotettavat tiedot ja tunteen, että rakasta kissaan hoidetaan ammattitaidolla. He kertovat selkeästi asioista, enkä ole koskaan saannut heiltä katseita " Puhutko nyt totta" he kannustavat. On helposti sanottu kuin tehty. Pese kissan hampaat, aloita rauhallisesti ja etene päivä päivältä, ja lopulta kissa suostuu yhteistyöhön, Tai sitten ei. Ei ainakaan Bella ja hän ei ole ainoa.


Bellalta otetiin kuvat hampaista ja samalla todetiin, että olisi hyvä jos poistetaan vielä kaksi kulmahammasta. näissä hampaissa oli syöpymävauriot jotka ovat hyvinkin kipeitä kissalle. Kysyin lääkäriltä näistä vaurioista ja eteenkin onko ne periytyviä ( Ajattelin heti jo maailmalla olevia pentuja). Kyseesä ei ole periytyvä koska nämä ovat yleisiä kissoilla, eikä tarkaan tiedetä mikä ne aiheuttaa.
 Annon eläinlääkärille vapaat kädet tehdä kaiken Bellan hyvinvoinnin eteen. Ja näin tapahtuikin. Saimme mukaan myös kipulääkityksen jota annetiin kerranpäivässä. Kolme tikkiä jotka tulivat hampaiden poisto kohtaan olivat itsesulaavia tikkejä.


Seuraavien päivien aikana Bella oli hyvinkin kivulias. Seurasin että hän syö, edes vähän ruokaa ja juo nestettä tarpeeksi. Pikkuhiljaa kaikki normalisoitui. Katsoin kuitenkin miettiläänä oikealla olevaa hampaan poistokohtaa ja olin huolissani siitä. Tein vesi huuhdon hänen suuhun päivittäin ja eräänä  lauantaina lähti tuosta kohdasta valkoinen möykky joka haisi erittäin pahalle. soitin välittömästi Evidensiaa Tammistoon mutta sielä tilanetta ei pidetty vakavana joten pystyin rauhoittumaan ja odottamaa tulevan viikon tiistaita kun olin varannut jo Bellan 
tarkastus ajan Espooseen.



Tarkastuksessa lääkäri totesi kyseessä olevan kuollutta ientä ja nyt kun se poistui pääsee paranemin käyntiin. Olimme ell. kasaa samaa mieltä, että alotetaan Bellalla antibiootti, viikon kuurilla. Samalla saimme mukaamme suuhuuhdetta jota laitoin aamuin ja illoin muutaman tipan ruiskulla Bellan suuhun. Jouduin kuitenkin lopettamaan sen koska Bella alkoi jo toisenkerran jälkeen kuolaamaan kovasti ja oksentelemaan. Aine ei kuitenkaan mene hukkaan koska kysymyksessä on myös ihmisten suuhuuhde.
 
Kipulääke

Tänään voin iloksenikertoa, että viimeinen haava on lopulta sulkeutumaanpäin ja lääkityksen vahentämisen aloitin tänään ja loppuviikolla annan viimeiset antibiootin. Lääkettä ei saisi koskaan lopetaa kuin seinään. Otin puheeksi myös hammasharjat ja tämä ihana lääkäri kertoi ja näytti koneelta minkälaista harjaa hän tykkää käyttää kissoillansa, joten ostin muutaman kokeeski. Samalla kun tilasin nelitassuille uutta ruokaa niin tilasin uuden tuotteen jota levitetään kissan tai koiran ikeniin ja mahdollisesti pitäisi vähentää hammaskiveä ja puhdistaa suun. Tätä tuotetta pääsen kokelemaan Bellalla Tämän viikon loppuna. Huh Taas Tuli kirjoitettua paljon:)

Suu huuhde.
Antibiootti
 
Uusi tuote testaukseen.

Tässä nuo pienet hammasharjat (valkoiset)



keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Lähellä ihanne painoa

Jo vuoden päivät jos ylikin, olen opetellut annostelemaan Jerolle ruokaa oikein. Ruokapusseissa olevat annosmäärät ovat olleet hyviä, vaikka ne ovat vain suuntaa antavia. Niin paljon erillaisia asioita on otettava huomioo päivittäin kun alataan painoa pudottamaan näinkin uhkealla pojalla. Jeron lähtöpaino taisi olla 35kg ja kesän kynnyksellä oli se jo pudonnut 29kg. Olen kuitenkin vielä mietteliäs onko tuo paino hänelle sopiva vai onko vielä pudotettava lisää. Tähän asiaan voi vastata vain eläinlääkäri. Emme kuitenkaan ole tällähetkellä käymässä Ell. asemalla Jeron kanssa joten tyydyn omaan arvioon. Jeron selkäranka tuntuu kun selkää tunnustelaa ja samoin kylkiluut. Poikani ovat jo ilmaiseet, että punkero se Jero vieläkin on ja niin se minustakin näyttää. Turkkia on paljon ja se taipuu kauniisti "latvoista". Mutta puntari ei valehtele eikä käsituntuma.

Pitkää olen halunnut vaihtaa Jeron niinkuin Iinankin kuivanappula merkkiä koska uskon, että vaihtulu virkistää heitäkin. Kyllästyisin minäkin jos päivästä toiseen söisin aina vain samaa ja samaa ruokaa. Aamuisin kuitenkin heille on tarjolla raakaravintoa ja illalla nappuloita. Raakaravinto on vaihtelevaa mutta nappulat ovat samat. Viikonloppuna tein tilauksen uudesta ruuasta ja huomenna pitäisi tulla. Saa nähdä sitten miten käy, minkälainen maistuvuus tällä tuotteella on niin koirilla kuin kissoilla joilta haluan pois tuon tutun Royal Canin nappulat.
Iinalla olen alkannut epäillä kala allergiaa, mutta olen kuitenkin vielä alkutaipaleella tutkimuksen kanssa. En ole antannu kalaa hänelle useampaa viikkoa ja kun kuukausi tulee täyteen niin tarjoan hänelle jälleen kalaa jonka jälkeen olen paljon viisaampi. Kalaöljyä lisään raakaravintoon mutta se ei aiheuta kutinaa neidillä.

Tässä kuvia muutaman päivän takaa, olemme hiiri jahdissa.





 

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Täälä taas


Viimeeksi kun kirjoittelin elämästäni kissojeni ja koirien kanssa, on kulunnut puolivuotta. Tuolloin odottelimme Isabellan kanssa innokaasti kesäntuloa, aurinkoisia ilmoja ja tietysti kesän mukana tuomia vähemmän ihania asioita hyttyset, ampiaiset ja kyykäärmeet. Nyt on kesä mennyt ja elämme syksyä. Viime kesä on pitännyt sisälään asioita kuonosta hännänpäähän ja kaikkea niiden välillä.

Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunnut. Päivittäin mietin mitä kirjoittelisin tänään blogiin mutta voimavarani hyytyivät kesken enkä enään jaksannut keskittyä muuta kuin näihin ihaniin karvaisiin lapsukaisiin jotka antavat minulle voimaa jatkaa eteenpäin.
Tulen varmaan kertomaan kesästä pikkuhiljaa, mutta nyt esittelen teille nämä ylpeyteni aiheet jotka näkivät päivänvalon 26.4.17. Lupasin kirjoitaa pienistä tassuttelioiden kasvusta ja kehityksestä mutta, syystä ja toisesta jäi se tekemättä.



Tiineys ja synnytys menivät hyvin emolla ja tilasin jälleen 4 mutta, saatiin 6 pientä karvapalloa. 2 poikaa ja 4 tyttöä. Pennut kasvoivat nopeasti, jo viikon ikäisenä heillä kaikilla oli silmätauki. Kiire nähdä maailmaa:). Myös kiinetään ruokaan siirtyminen oli uskomattoman nopeaa. Pirpanat eivät peläneet kun ensimmäisen maistiaiset jauhelihaa toin heidän eteensä. Kun rohkein "Netta" maistoi ruokaa, alkoivat toisetkin kokoontua lautasen ympärille. Pentujen viikot täälä oliki kovaahulinaa ja ruokaa meni kilokaupalla. Kaikista pennuista tuli niin kuiva kuin märkäruuan ja raakaravinnon ystäviä. Herkkuruoka oli raakaravinto. Mutta mitäs tässä enempää löpisemään vaan esittelen teille nämä suloisuudet. Pennuilla on tunnistenimet jonka uudet palvelijat ovat joko pitäneet tai sitten keksineet uudet ihanat nimet. Ensin tytöt.




Kas tässä ensimmäinen. Hän on "Ilona". Tämä tyttö sai myös nimekseen vauva, ikuinen vauva. Häntä täytyi rohkaista tutustumaan maailmaan. Hänellä oli tapan aina seurata sivusta muiden touhuja. Rohkaisu onnistuikin mutta sitten hän alkoi olla tapaturmille altis. Onneksi mitään suurempaa onnettumuutta ei tapahtunnut. Pieniä kömmähdyksiä vaan joissa emo tai minä häntä autoin ja lohdutimme. Tyttö ei lähtennyt pitkälle vaan jäi tuttavalleni.


Ja sitten vuorossa on "Moona". Tämä neiti oli hyvin itsenäinen ja rauhallisen rohkea, hänen luonne muistutaa emoaan. Häntä voisi kuvata nallekarhuksi jonka halusi ottaa syliin hellittäväksi. Hän ei mielelään mennyt poikien leikkiin mukaan vaan halusi "aikuisten seuraa". Yhteisissä leikki hetkillä hän oli kuitenkin aktiivisesti mukana.



Tämä neiti on "Helmi", merensyvänteen helmi. Jos kuka niin hän tiesi jo varhaisessa vaiheessa kuka hän on. Voisi sanoa tytön kulkevan nenä pystyssä ja katsovan muita vain ylhäältä käsin. Mahdollisesti tuleva matriarkka. Hän ei ole ilkeä eikä vielä pomottelia, mutta hän pitää itseään "täydellisenä". Leikit muiden kanssa ei ollut hänen makuun. Hän kulkee eteenpäin harkituin askelin ja sanonkin hänestä "Hänen majesteettinsä. Aivan mahtava persoona.


Ja tytöistä viimeisenä "Netta". Tämä neiti olisi pitännyt syntyä pojaksi, ihana persoona mutta, yhtä riehakas kuin pojat. En ihmettelisi yhtään että omistaja ilmoittaisi minulle, että leikkauksen yhteydessä hänet todetiinkin pojaksi:). Netta oli porukan rohkein. Hän tutki kaikki paikat ja pienet kolot ja käänsi kivet. Hän harrasti housunlahkeista ylös pöytätasolle kiipeilyä. Kun taidot kehittyi hän jatkoi kiipeemistä vielä selkääpitkin olkapäälle ja siitä pöydälle. Voitte vain kuvitella minkänäköinen selkäni oli:) .Hän oli kaikkialla ensimmäinen. Ihanuus.

Sitten pääsemmekin itse poikiin. Tämä väri yllätti minut positiivisesti ja siksi toinen pojista jäi toistaiseksi meille. Tässä "Miki" ja Tofu. Kumpi on kumpi ? Älkää kysykööt:) Pojat ovat niin saman näköisiä, etten erota heitä kuvista. Ja heistä voin vain sanoa, POJAT OVAT POIKIA <3






perjantai 31. maaliskuuta 2017

Pupu muutti taloon

Yön aikana kulkennut lumisade alue ylitsemme oli antannut meille kauniin talvisen maiseman. Tuota valkeutta ei kuitenkaan kestännyt pitkään sillä lumi sulasi yhtä nopeasti pois kuin oli tullutkin. Olemme pitkään käveleet jään päällä ja useasti olen pelännyt, että Jero tai Iina satutaa itsensä kun leikkivät keskenään.

Kävimme muutama viikko sitten kierrätyskeskuksessa ja sieltä löysin itselleni tai pitäisikö sanoa kissoille ja koirille erillaisia kankaita ja huopia. Mukaamme lähti myös suloinen pupujussi. Pupu jolla on ruutuhaalarit päällä. Olin varma että tuo hörökorva ei meillä kauaan elä kun sille tehdään kirurginen toimepidä. Jällen kerran yllätyin ja olin väärässä (toistaiseksi). Olenhan aiemmin kertonnut tuosta edellisestä nallesta jonka Iina sai ja hetkeä myöhemmin ei siitä ollut muuta kuin nahka jäljellä. Otin nallen "tyhjän" pää ja täytin sen ajoittain nameilla ja se jos mikä, on ollut Iinasta mukavaa. Nyt tuo pää on kuitenkin jo siinä kunnossa että tuonela kutsuu ja nyt piti saada uusi tilalle.

Nyt vuorostaa Pupu yllätää Iinan. Ajoitain pupun pöksyihin ilmestyy nameja ja siitähän tytöntyllerö tykkää ja heistä onkin tullut hyvät ystävykset. Milloin sitten pöksyt täyttyvät ? Riippuu siitä millon pupu on viimeeksi syönnyt:) Ei nyt sentään, juolahti vain mieleeni. Yleensä illalla kun haluan katsoa esim. telkkaria tai virkata ja Iina innostuu häiritsemään minua. Neidille tulee illalla energia ryöppy ja hän alkaa etsimään tekemistä itseleen ja jos kuka niin mammaa on mukava häiritä. Tälläsillä pienillä nikseillä suon hetken rauhan itselleni Ja tyttö on tyytyväinen:). Eniten ihmettelen sitä ettei pöksyt ole jo hajalla sillä kyseessä on ohut kangas. Tuollaisella puruvoimalla mikä koiralla on olisin jo luullut niin käyvän.
Edeleenkin isoveli on turva ja tuki.

Iinan Pupu.
 Nämä kuvat ovat muutaman päivän takaa
Koiramukset lähtivät messiin kun kävimme hakemassa pesukoneen.

Matkailu avartaa.

Ensimmäinen leskenlehti 2017

Iina: Hei minne työ jäitte tulkaa jo.

Muminaa jostakin maanuumenista. Alä hätäile mää löysin sen... melkein.